Pidätysmääräys

SIVARIAAAMUJA 415!! lol

Tuossa yhdeksäs päivä alkoivat kutsunnat ja meikäläinenkin lähti aluetoimistoon sitä varten. Paikalla olivat tietysti vain naiset ja ensimmäiset kolme tuntia olivat luentomaista. Paikalla oli kolme komentajaa, toimistosihteeri ja kolme naissotilasta sekä rukkiupseeri. Videoita tuli katsottua ja luettua ties kuinka monta sivua powerpoint -esityksiä. No, ne jotka kutsunnoissa ovat olleet, tietävät mitä sielä tapahtuu. Itse lounas oli kahvi ja sämpylä ja ensimmäistä kertaa otin vapaaehtoisesti kahvin ja join sen mukisematta vaikka en pidä kahvista.

Saimme kokeilla spollen täysvarustusta. Mokoma ei ollutkaan niin painava kuin olisin olettanut. Tosin taidan perua puheeni sitten täyspitkän marssin jälkeen. Rinkka ja tetsarit kun oli niskassa vain sen pari minuuttia. Ihan hyvä oli kuitenkin saada esimakua millaista se sitten on. Monet kun tietävät millainen se on painoltaan, mutta vain numerona. Konkreettinen testaus on sitten eri juttu. Hankalinta oli saada rinkka olalle, sillä hihnat takertuivat liivin perstaskuihin. Onneksi kaverit vierestä auttoivat.

Lounaan jälkeen tietysti lekurintarkastus ja haastattelu. Itse pääsin pois neljän maissa ja nälkäisenä kuin syötävä. Nälkää suurempi ajatus, en vain siis ajattele vatsallani, oli se, että nyt pikku hiljaa alkaa tajuamaan millaiseen operaatioon sitä ollaan menossa. Autoon mentäessä tuli semmoinen pieni paskahalvaus. Olenko nyt ihan oikeille urille menossa? Pärjäänkö edes? Pääsenkö edes? Pääkkönen alkaa pyörittää sellaista kysymysrallia, että ei oikein tiedä mitä nille täytyisi tehdä. Taitaapi olla paras antaa asioiden mennä omalla painollaan.

Ja niinhän se kannattaakin. Eilen sainkin pidätys...eikun palvelukseenastumismääräykseni. Siis tasan viikko kutsunnoista. Odottaminen tuntui kestävän jäätävän kauan. No, mitä siellä lippulappusessa sitten olikaan: Niinisalo kutsuu 11/16 saapumiserään. Juuri siihen mihin halusinkin! Erittäin bueno. Saan hoidettua omat ammattiopintoni loppuun, eli valmistun ennen palvelukseen astumista. Ei tarvitse sitten intin jälkeen stressata ja miettiä koulutusta sen jälkeen. Sitten vain alkaakin se rundi eli mitä tehdä intin jälkeen ja mihin aikoo hakea. Taitaapi olla myöhemmän ajan murhe.

Niin ja by the way. Tein pienen videon tänään perjantain kunniaksi ja myös siksi, koska monet haluavat kysellä minkä takia minä menen armeijaan ja erittäin stereotypioiden, miksi joku toinen muija haluaa armeijaan. Laadun puute menköön perjantain väsymyksen piikkiin.

Postiluukusta kolahtaa!

Tuli nyt sitten ilmoittauduttua Tikkakoskelle Intti tutuksi naisille -leiriin. Se järjestetään  24.4.-25.4. Mutta nyt on se tenkkapoo, että miten meikäläinen pääsee paikalle kello yhdeksän reikäleipä. Matkaa on 350 kilometriä ja autolla neljä tuntia. Voi olla, että taidan perua koko homman ja etsin toisen leirin jonne mennä. Enhän pääse minnekkään yöpymään ennen leiriä. Luulisin..

Toinen ilmoitusluontoinen asia on se, että Puolustusvoimilta sain tämmöisen kirjeen:

HYVÄKSYTTY ON! Täytyypä lisätä kuntoilua ettei ole ihan rapakunnossa siellä. Ensimmäiset tunnit on luentopainotteista. Ymmärtääkseni siinä kerrotaan millaista intti on naisille. Näytetään videoita ym. Sitten on lounas (kahvia ja sämpylä. Varaevästä mukaan :3 ) ja lounaan jälkeen jonkinmoinen kuntotesti :S En ole harjoitellut kestävyyttä muuta kuin juoksemalla ja pyöräilemällä. Käsivoimat on ihan nollissa enkä ole kokeillut paljonko menee coopperissa tai kuinka monta punnerrusta tulee.. Paljon on vielä tekemistä, jotta inttikuntoon pääsee.. 

Olen ollut vain kerran salilla ja pari kertaa uimassa.. Mokoma on karseen kallista vaikka sali ja uimahalli on pienen matkan päässä.. On tässä onneksi tullut käveltyä, juostua ja pyöräiltyä 3-5 kilometriä. Ei kuitenkaan päivittäin, mikä täytyy lisätä.

Sain muuten kokeiltua joku aika sitten miltä tuntuu ampua metsästyskiväärillä simulaattorissa. Se oli yllättävän painava. Siinä tuli pientä realiteettia miltä oikean kiväärin ampuminen tuntuu ja kuinka raskas se loppupeleissä on. 

Treenausta

Perjantaina olin uimahallin kuntosalilla.. Tarkotus oli että olisin mennyt sekä salille että uimaan. Lopputulos oli se, että menin salille puoleksitoista tunniksi ja en jaksanut enää mennä uimaan. Tuntui kyllä hyvältä sen jälkeen. En pahemmin

Ei perhana!

Lähdin noin puolitoista tuntia aikasemmin töistä, jotta ehtisin bussilla paikalle. Näillä näkymin olisin voinut mennä sillä myöhemmällä bussilla sillä itse lekurikin oli myöhässä. No parempi, että tulin ajoissa. Kauppatorilta kun hieman kestää käveleminen puutorille. Etenkin kun on kameralaukku toisessa kädessä ja pursuava läppärilaukku toisessa. Niin ja sitten se, että lämpötilaa on siinä nollalla ja aurinko porottaa. Ylämäkikään ei kyllä auta asiaa ja olin hikinen kun pääsin paikalle... Oi kun kivaa.

En muistanukkaa et lääkärissä käynti vois jännittää, tosin mitä ihmettä mä jännitän. Hieman huolimattomalta näytti meno, mutta lääkäri totesin minun olevan A:n luokan kansalainen. :D Jostain syystä odotin E:n papereita, sillä kunto on mikä on. Terveeksi se lekuri kuitenkin minut totesi.
Koko toimitus ei kestänyt kauaa. Kyselivät painoa ja pituutta ja testasivat näköä ym. Oli semmoinen olo, että eihän tuota tarvinnutkaan ihmetellä sen kummempia ja mokoman lappusen olisin voinut täyttää tuolla menolla vaikka itse ja säästää vaikka Lontoon reissuun sen 52 euroa. :c

Mutta mutta. Ei muuten mitään valittamista. Homma hoitui nopeasti, sain A:n paperit ja huomenna vielä kopioin mokomat itelleni. Joko vien paperit omakätisesti aluetoimistoon tai lähetän postissa. Sain nyt pari päivää "hiihtolomaa" töistä, joten voisin viedä ne itse isoille herroille.

En tiedä kehtaanko kuitenkaan lähettää noita papereita, sillä ovat täynnä musteenkorjausteippiä vai mikä se nyt on. Minä kun en osaa kirjoittaa mustekynällä muuta kuin oman allekirjoitukseni.. Oli miten oli. Ehtisinhän minä tulostaa lisää lomakkeita ja kirjoittaa ne uusiksi, mutta ei kai ne valkoläiskät sieltä musteen alta paista.. (Toivoa sopii)

Seuraava etappi on sitten lisää kuntoilua ja kutsuntojen odottelua. Sinne sitten minun onkin aikaa tehdä muutamia kuntoharjoituksia. Näinä viikkoina olen vain kävellyt, uinut ja juossut. Pitäisi alkaa käydä kuntosalilla ja tehdä sekä miesten punnerruksia, leukaa ja vatsalihaksia..

... JA LOPETTAA SE HERKKUJEN SYÖNTI ;-;


(toivottavasti tästä on apua: Palveluskuntoon)

Hakemusten täyttö ja lääkäri

Hakupaperit naikkosille

 Sain työpaikalla tulostettua hakupaperit. Onneksi, sillä omaan kohtalaisen vanhaan tulostimeeni en luota. Tulostin siis viisi eri hakemusta, joista kaksi oli erikoisjoukkoihin hakeminen.
Loput olivatkin Lääkärinlausunto, vapaaehtoinen hakemus ja kysely -lomakkeita.

Olen kyllä ihan kuutamolla näiden papereiden kanssa. Kaiken lisäksi kun haluaisin valita niin monesta eri aselajista... *Huutaa tyynyyn* Yritin hakea koko edellisen illan eri aselajeista ja mistä sitten pitäisin... Lopulta valitsin viestinnän ja ja jalkaväen.. Se, että onko valinta oikea, en tiedä ollenkaan.

Asiasta toiseen, sain lääkäriajan yksityiselle ensi viikoksi. Toivon A:n papereita, mutta tällä kunnolla mikä meikäläisellä vielä on, niin tuskinpa.. Jos jollain ilveellä saankin semmoisen, heitän pari kuperkeikkaa ja vaikka juoksen koko 13 kilometriä kotiin asti.

Kieli keskellä suuta hakemusten tekemisessä

Itse hakupapereiden lähettäminen aluetoimistoon on viimeistään 2.3. Taidan itse käppäillä paikalle ja ojentaa isoille herroille paperinipun. Sitten vaan odotellaan valtiolta papereita, että mennäänkö sitä valintatilaisuuteen vai oliko se nyt sitten tässä. *peukalot ja varpaat ristiin*

Lääkäriaika ja paperisota

Tämmöisiä tutkittavana

Huomasin tuossa pari päivää sitten Puolustusvoimien sivuilta, että ensi vuoden uusien naisalokkaiden täytyy lähettää viimeistään 2.3. hakupaperinsa lähimpään aluetoimistoon...Onneksi huomasin, sillä muuten taitaisi armeijaan lähtö lykkäytyä vielä puolella vuodella vaikka haku toiseen saapumiserään olisi vielä ensikin vuonna. Parempi aloittaa ajoissa, mutta nyt iski pieni paniikinpoikanen.

Eilen kävin terveyskeskuksessa ja kyselin sieltä aikaa lääkärille. Olen sen verran myöhässä hakuni kanssa, että vapaita lekuriaikoja olisi vasta ensi kuun loppupuolella.. Siispä yksityiselle. Sanoivat, että Perhelääkäri tai Eurolääkäri Turussa olisivat hyviä ja kohtuuhintaisia. Tänään soitin molempiin, mutta vain Perhelääkäri vastasi ja sain ajan ens keskiviikolle. YESSHHHH!! 

Pienimuotoista paperisotaa tämä hakeminen on. Kuten vanha sanonta kuuluu "Jokaista lappua kolmena kappaleena kolmen allekirjoituksen kera" sopii tähän aika hyvin. Esitäytettäviä on ymmärtääkseni neljä, jotka lähetetään/viedään lähimpään aluetoimistoon. (En vielä tiedä missä oma aluetoimistoni on....) Nämä hakemukset voi tulostaa helposti puolustusvoimien nettisivuilta.

Hakemuksien lisäksi kannattaa käydä kelassa (yhdeltä bloggaajalta sain vinkin tähän). Oman opintotuen voi jättää jäähylle ja hakee vuoden ajaksi, mikä on helppo muuttaa, sotilastukea. En tiedä mikä kyseinen summa on, mutta se varmasti löytyy kelan nettisivuilta.

Tuleva alokas Tikkanen

Päätin aloittaa tämän blogin inttiä varten, jotta voin kirjoittaa kokemuksiani ja tuntemuksiani ennen inttiä ja intin aikana. Olen 21 vuotias naikkonen Kaarinasta. Olen miettinyt pitkään, jo ainakin viitisen vuotta, aloittaisiko varusmiespalveluksen vai ei. Kaksi veljeäni, isoisäni ja edesmennyt isäni on käynyt intin sekä siskoni on päättänyt mennä Maanpuolustuskorkeakouluun lukion jälkeen.

Tätä märehdittyäni olen päättänyt amiksen jälkeen aloittaa asepalveluksen. Lähtö olisi vasta saapumiserässä 2/16, eli olen silloin 22 mutta ei ole liian myöhäistä aloittaa. Palveluspaikkana haluaisin Niinisalon tykistöprikaatiin. Säkylä olisi puolet lähempänä, mutta sinne on kuulemma naisten keskuudessa tunku ja monet kärsivät hengitysteiden ongelmista. Itselläni on jonkinasteinen allergia, joten se ei ole minun paikkani. Näin ainakin oletan ja Niinisalo kuulostaa ja tuntuu jotenkin kodikkaammalta paikalta.

Osasyy inttiin menemiselle on se, että päätös oli isälleni viimeinen lupaus. Samalla kun on lukenut aamukampa-forumia netistä ja kuunnellut kavereiden inttikokemuksia, haluaa kokea asian itsekkin. Serkku on tällä hetkellä Upinniemessä, joten kuulen häneltä lisää kokemuksia ja on mielenkiintoista jutella asiasta sekä kysellä kaikenlaista.

Toinen syy on, että intti olisi kokemus, jonka "harva" nainen kokee. Haluan myös sen olevan motivaationa, että tämä sohvaperuna pääsisi ylös sohvalta ilman erityisiä perseellepotkimisia. Itse en ole aikaisemmin miettinyt millon liikun tai mitä syön. En ole ylipainoinen, mutta olen älyttömän laiska ja uskon että armeija on hyväksi minulle. Tavalla tai toisella.

Toinen blogini on  http://lauriisutheblog.blogspot.fi/ ja kirjoittelen sinne välillä cosplayaamista, valokuvaamista ym. Tervetuloa lukemaan!