Tuossa yhdeksäs päivä alkoivat kutsunnat ja meikäläinenkin lähti aluetoimistoon sitä varten. Paikalla olivat tietysti vain naiset ja ensimmäiset kolme tuntia olivat luentomaista. Paikalla oli kolme komentajaa, toimistosihteeri ja kolme naissotilasta sekä rukkiupseeri. Videoita tuli katsottua ja luettua ties kuinka monta sivua powerpoint -esityksiä. No, ne jotka kutsunnoissa ovat olleet, tietävät mitä sielä tapahtuu. Itse lounas oli kahvi ja sämpylä ja ensimmäistä kertaa otin vapaaehtoisesti kahvin ja join sen mukisematta vaikka en pidä kahvista.
Saimme kokeilla spollen täysvarustusta. Mokoma ei ollutkaan niin painava kuin olisin olettanut. Tosin taidan perua puheeni sitten täyspitkän marssin jälkeen. Rinkka ja tetsarit kun oli niskassa vain sen pari minuuttia. Ihan hyvä oli kuitenkin saada esimakua millaista se sitten on. Monet kun tietävät millainen se on painoltaan, mutta vain numerona. Konkreettinen testaus on sitten eri juttu. Hankalinta oli saada rinkka olalle, sillä hihnat takertuivat liivin perstaskuihin. Onneksi kaverit vierestä auttoivat.
Lounaan jälkeen tietysti lekurintarkastus ja haastattelu. Itse pääsin pois neljän maissa ja nälkäisenä kuin syötävä. Nälkää suurempi ajatus, en vain siis ajattele vatsallani, oli se, että nyt pikku hiljaa alkaa tajuamaan millaiseen operaatioon sitä ollaan menossa. Autoon mentäessä tuli semmoinen pieni paskahalvaus. Olenko nyt ihan oikeille urille menossa? Pärjäänkö edes? Pääsenkö edes? Pääkkönen alkaa pyörittää sellaista kysymysrallia, että ei oikein tiedä mitä nille täytyisi tehdä. Taitaapi olla paras antaa asioiden mennä omalla painollaan.
Ja niinhän se kannattaakin. Eilen sainkin pidätys...eikun palvelukseenastumismääräykseni. Siis tasan viikko kutsunnoista. Odottaminen tuntui kestävän jäätävän kauan. No, mitä siellä lippulappusessa sitten olikaan: Niinisalo kutsuu 11/16 saapumiserään. Juuri siihen mihin halusinkin! Erittäin bueno. Saan hoidettua omat ammattiopintoni loppuun, eli valmistun ennen palvelukseen astumista. Ei tarvitse sitten intin jälkeen stressata ja miettiä koulutusta sen jälkeen. Sitten vain alkaakin se rundi eli mitä tehdä intin jälkeen ja mihin aikoo hakea. Taitaapi olla myöhemmän ajan murhe.
Niin ja by the way. Tein pienen videon tänään perjantain kunniaksi ja myös siksi, koska monet haluavat kysellä minkä takia minä menen armeijaan ja erittäin stereotypioiden, miksi joku toinen muija haluaa armeijaan. Laadun puute menköön perjantain väsymyksen piikkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti